Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!!

Salar de Uyuni on maailman suurin suola-autiomaa. Se on varmaan yksi eristyneimmistä paikoista tällä pallolla. La Pazista piti ensin piti ottaa paikallisbussi Oruroon, josta lähdettiin junalla kohti Uyunia. Ollaankin muuten matkustettu tällä reissulla kaikissa maissa junalla, missä se vaan on ollut mahdollista (Balilla ei ollut). Junamatkustaminen on molempien mielestä mukava tapa vaihtaa maisemaa. Ne ovat luotettavia jopa tällaisissa kehitysmaissa.
Bussi Oruroon kulki kauniissa Andien maisemissa. Bussin ikkunat olivat vaan niin likaiset, ettei kuvia pahemmin siltä reissulta ole. Kuvien ottaminen on muutenkin kyllä vähentynyt melkoisesti verrattuna reissun alkuun. Oruro oli melkoinen aavekaupunki, ehkä pahin missä ollaan oltu. Luultiin aluksi, ettei siellä asu kukaan, koska kaikki talot olivat aivan kesken. Juna olikin tosi siisti ja penkit olivat kuin ykkösluokassa ja muutenkin vaunut olivat todella puhtaat. Alkumatkalla ihastelimme maisemia, kun juna puksutti altiplanolla Andien vuoret ympärillään. Paljon näkyi peltoa laamoineen ja nuhjuisia pikkukyliä, mutta myös hiukan vesistöä, jossa näimme ensimmäiset flamingot :) Loppumatkasta katselimme espanjaksi dubattuja leffoja. Melko pitkä matkustuspäivä, mutta kaikki meni oikein kivasti.
Saavuttiin myöhään illalla pieneen Uyunin kylään. Yövyttiin Piedre Blancan majatalossa. Oltiinkin matkustettu koko päivä, kun kahdeksalta aamulla oltiin lähdetty liikkeelle ja yhdeltätoista illalla päästiin perille.

 Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kierrokselle Uyunin suola-autiomaahan. Matkaan lähdettiin isolla jeepillä, johon ahtautui opas/kuljettaja Jorge Lopezin ja meidän lisäksi kolme ecuadorilaista sekä kaksi bolivialaista. Retken järjestäjä oli Al Extremo Tours. Oltiin luettu paljon huonoja kokemuksia monista firmoista, joiden kuljettajat ovat päissään ja autot rikkinäisiä, mutta tällä firmalla ainakin oli kaikki kunnossa.
Siis aivan käsittämättömän hieno reissu. Alkuun ihmeteltiin suolamuodostelmia ja ajeltiin ympäri maailman suurinta suola-aavikkoa. Käytiin myös hotellissa, joka oli tehty kokonaan suolasta. Siis penkit, pöydät ja seinät..aivan kaikki. Sen jälkeen huristeltiin Isla Incahuasille, joka oli täynnä huikeita jättiläiskaktuksia(yli 12m korkeita), aivan kuin elokuvissa. Saaren laitamilla vetäisimme kevyen kenttälounaan Bolivialaiseen tapaan.
Tämän jälkeen käytiin vielä junien hautausmaalla, mikä sekin oli varsin erikoinen paikka.
Kokemus oli kokonaisuudessaan tajunnanräjäyttävä ja aivan kuin toisesta maailmasta. Kannatti ehdottomasti vaivautua tänne asti, sillä tämä oli todella satumainen ja epätodellinen paikka maailmassa. Taas yksi niistä paikoista, joita on vaikea sanoin kuvailla, mutta ehkä kuvat auttavat kertomaan.

 suola-hotelli

laama-pitsaa kvinoa-pohjalla

Koko päivän retken jälkeen ei päästy suihkuun, koska koko Uyunin kylässä ei tullut vettä. Kovan tuulen vuoksi myöskään netti-yhteydet eivät toimineet. Puhelin-signaalithan ovat meiltä olleet poissa koko Bolivian reissun aikana, joten jos joku on laittanut meille tekstiviestiä, niin ei olla saatu luettua. Sähköpostilla saa kiinni parhaiten.

-E&J

La Paz

Bussimatka alkoi tuttuun tyyliin, sillä aamulla Copacabanassa ilmoitettiin, ettei bussit liiku tiesulkujen vuoksi. Taas siellä on jotain protesteja. Noh, jäimme odottamaan iltabussia, joka onneksi lähti ajallaan. Ja tällä kertaa ei jouduttu edes kävelemään lainkaan. Titicaca-järvi sen sijaan ylitettiin veneellä ja bussi tuli ylitse lautalla. Melkoista touhua, kuvat kertoo kaiketi enemmän kuin osataan kirjoittaa. Bussimatkalla kuunneltiin Haloo Helsinkiä ja vähän nukuttiinkin. Taisi edellispäivän Suomi-ehtoon vuoksi olla hieman heikko happi.
La Paziin saavuttiin illan suussa ja taksilla suoraan booking.comista varattuun Sagarnaga-hotelliin. Tosi kiva majoitus.

Titicacan ylitys

Näkymät huoneen ikkunasta

Pientä koti-ikävää on molemmille tainnut puskea, sillä keskustelut ovat monesti menneet aiheisiin kuten Make, ystävät, kotiinpaluu, mitä ruokaa tehdään heti kotona ja saunaankin tekisi mieli. Ja onhan Erjasta tullut reissun aikana myös täti, joten odotetaan tietysti, että pääsisi kaikkia pienokaisia näkemään, erityisesti tätä uusinta tulokasta.

Samaan aikaan toisaalla Make nauttii keväästä.

Suomessa tulee silloin tällöin pimeinä, vähälumisina ja kylminä talvi-iltoina mietittyä, että miten joku onkin keksinyt asuttaa näin pohjoiset leveyspiirit, mutta nyt voidaan sanoa, että on se aina järkevämpää kuin asua täällä Andeilla yli neljän kilometrin korkeudessa. Ollaan oltu tämän korkeuden takia myös melko väsyneitä, ja tuntuu ettei tähän ole vieläkään tottunut. La Pazin kaupungissa kadut ovat jyrkkiä, ja jo muutamat portaat laittavat sydämen sykkimään lujaa. Tässä tuntee itsensä melko huonokuntoiseksi, mutta sama meininki se on täällä kaikilla turisteilla, happi tahtoo loppua.
Bolivian taival on ollut tietyllä tapaa raskas, mutta myös todella antoisa ja opettavainen. Nyt voidaankin sanoa, ettei oikeastaan olla lomalla vaan nyt ollaan todellakin matkalla.
Boliviassa kun vaan pitää silmänsä auki niin näkee koko ajan mitä ihmeellisimpiä juttuja. Siis mm. kaikkia ihmeellisiä virityksiä, mitkä eivät olisi mahdollisia Suomen kaltaisessa sivistys-valtiossa.

La Pazissa vierailtiin kuuluisilla noita-markkinoilla. Sieltä löytyy rohtoa vaivaan kuin vain vaivaan sekä lisäksi kaikenlaista turisti-krääsää. Sieltä irtosi pullo cokista yhdellä boliviaanolla, eli ei se paikka kyllä kovin kallis ollut kuten ei Bolivia muutenkaan.
Lisäksi vierailtiin Coca-museossa. Siellä oli kaikkia juttuja liittyen koka-lehtiin ja kokaiiniin niin huumeena kuin lääkkeenä. Ihan siisti pieni museo.

Noita-torilla myytiin paljon alpakan sikiöitä. 

Paikalliset hautaavat niitä talonsa alle onnea tuomaan.

-E&J

Copacabaanalla

Bussilla Perusta Boliviaan. Matka meni hyvin, ja rajamuodollisuudet olivat nopeasti ohi ja leima passissa. Saimme mukavasti apua saksalaistytöiltä kieliasioissa. Espanjan kuullun ymmärtäminen alkaa olla jo melko hyvää, mutta puhuminen on haastavampaa. Copacabanassa hetken aikaa majoituksia tutkittuamme päädyimme Mirador-hotelliin, jossa on mahtavat näkymät Titicaca-järvelle. Kerrankin majapaikka, jonka ikkunasta aukeaa kunnon maisemat. Ainoa miinus (ja se onkin iso) annetaan henkilökunnalle, joka ei edes yritä palvella. Ei katsota päin, ei tervehditä, ei osata englantia eikä edes yritetä ymmärtää. Sellainen käytös on kuvottavaa, ja varsinkin kun juuri Cuscossa oltiin totuttu aina iloiseen Pedroon, joka aina kyseli vointia ja miten voi olla avuksi. Tosin ei kaikkea aina voi saada ainakaan tähän hintaan; huone maksaa 12usd yöltä.

Tiedettiin jo reissua suunnitellessa, että Etelä-Amerikka on haastavin osa ja toden totta täällä on ollut monia haasteita ja matkustaminen on välillä ollut melko raskasta. Bolivia on maanosan köyhin maa ja se näkyy monessa asiassa. Nyt muutaman raskaamman päivän jälkeen on tarkoitus todellakin relata täällä Copacabanassa muutamia päiviä. Paikka vaikuttaa siihen ainakin lupaavalta.
Bolivian Copacabana on muuten se alkuperäinen. Rio de Janeiron ranta (jossa muuten käytiin viime vuonna) on lainannut nimensä täältä.

Täällä on paljon paikallisia lomailemassa. Ulkomaiset turistit ovat pääosin pidemmän matkan kulkureita, tänne harva eksyy pitäessään vain viikon tai kahden loman. Me ollaan otettu rentoa ja lueskeltu kirjoja. Ei täällä tosin parane kiirehtiäkään, sillä kaupunki sijaitsee 3.8 kilometrin korkeudessa, ja täällä todellakin alkaa hengästyttää jo pienetkin nousut. Huoneemme on viidennessä kerroksessa, ja sinne kapuaminen on joka kerta melkoinen urheilusuoritus, jota kimpassa nauretaan. Onneksi ollaan ainakin vielä molemmat vältytty pahemmilta vuoristosairauden oireilta, mutta kyllä tämä melkoinen korkeanpaikan leiri on.
Säiden suhteen täällä pitää olla monenlaista varustetta, sillä päiväsin on ollut aurinkoinen terassikeli, ja iltaisin on pakko laittaa pitkää päälle, sillä iltaisin tulee melko kylmä. Saadaan loiva laskeutuminen Suomen ilmastoon. Toivottavasti se takatalvi on sikseen ohi, kunnes täältä kotiin saavutaan.

Näkymät hotellihuoneen ikkunasta suoraan Titicaca-järvelle. Titicaca on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi, jossa on laivaliikennettä.

Tehtiin myös reissu Isla del Solille, Auringon saarelle. Se on inkoille pyhä saari, sillä heidän tarunsa mukaan siellä on syntynyt sekä aurinko että ensimmäinen Inka, Manco Capac. Matkaa sinne tehtiin maailmankaikkeuden hitaammalla veneellä. Kivikasat ei olleet erikoisia, mutta saari ja maisemat sieltä olivat kyllä kauniit.

Tavattiin täällä myös pari tosi hyvää tyyppiä Tampesterista. Pojat olivat neljän kuukauden turneella. Vietettiin heidän kanssaan pitkät tovit ja vaihdeltiin kokemuksia. Vietettiin myös kunnon Suomi-iltaa :) Todella hauskoja tyyppejä, kiva että kohdattiin. Muuten ei ole suomalaisia tällä mantereella näkynytkään.
Ollaan muuten yleensä jätetty kirjoja hostelleihin, mutta tässä kylässä on Spitting Llama -kauppa, jossa hauska mies myös ostaa/myy/vaihtaa kirjoja. Suomenkielisistä kirjoista saatiin 20b/kpl. Oltaisiin tosin voitu antaa kirjoja suoraan Tampereen jätkille, Akulle ja Sakkelle, mutta ehdittiin myydä ne ennenkuin törmättiin. Nyt he saivat ostaa Idän pikajunan arvoituksen sieltä kaupasta.

Hinta-esimerkkejä:
Omena 3b
Banaani 1b
Ravintolaruoka 20-70b
Venekyyti Isla del Solille 30b
Internet 7b/h
Vesipullo 2-5b
Viinipullo ravintolassa 75b
Iso olut 25b
kirjojen myynti 20b/kpl
pyykit 15b/kg
1€=9.5b

-E&J