Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!!

Salar de Uyuni on maailman suurin suola-autiomaa. Se on varmaan yksi eristyneimmistä paikoista tällä pallolla. La Pazista piti ensin piti ottaa paikallisbussi Oruroon, josta lähdettiin junalla kohti Uyunia. Ollaankin muuten matkustettu tällä reissulla kaikissa maissa junalla, missä se vaan on ollut mahdollista (Balilla ei ollut). Junamatkustaminen on molempien mielestä mukava tapa vaihtaa maisemaa. Ne ovat luotettavia jopa tällaisissa kehitysmaissa.
Bussi Oruroon kulki kauniissa Andien maisemissa. Bussin ikkunat olivat vaan niin likaiset, ettei kuvia pahemmin siltä reissulta ole. Kuvien ottaminen on muutenkin kyllä vähentynyt melkoisesti verrattuna reissun alkuun. Oruro oli melkoinen aavekaupunki, ehkä pahin missä ollaan oltu. Luultiin aluksi, ettei siellä asu kukaan, koska kaikki talot olivat aivan kesken. Juna olikin tosi siisti ja penkit olivat kuin ykkösluokassa ja muutenkin vaunut olivat todella puhtaat. Alkumatkalla ihastelimme maisemia, kun juna puksutti altiplanolla Andien vuoret ympärillään. Paljon näkyi peltoa laamoineen ja nuhjuisia pikkukyliä, mutta myös hiukan vesistöä, jossa näimme ensimmäiset flamingot :) Loppumatkasta katselimme espanjaksi dubattuja leffoja. Melko pitkä matkustuspäivä, mutta kaikki meni oikein kivasti.
Saavuttiin myöhään illalla pieneen Uyunin kylään. Yövyttiin Piedre Blancan majatalossa. Oltiinkin matkustettu koko päivä, kun kahdeksalta aamulla oltiin lähdetty liikkeelle ja yhdeltätoista illalla päästiin perille.

 Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kierrokselle Uyunin suola-autiomaahan. Matkaan lähdettiin isolla jeepillä, johon ahtautui opas/kuljettaja Jorge Lopezin ja meidän lisäksi kolme ecuadorilaista sekä kaksi bolivialaista. Retken järjestäjä oli Al Extremo Tours. Oltiin luettu paljon huonoja kokemuksia monista firmoista, joiden kuljettajat ovat päissään ja autot rikkinäisiä, mutta tällä firmalla ainakin oli kaikki kunnossa.
Siis aivan käsittämättömän hieno reissu. Alkuun ihmeteltiin suolamuodostelmia ja ajeltiin ympäri maailman suurinta suola-aavikkoa. Käytiin myös hotellissa, joka oli tehty kokonaan suolasta. Siis penkit, pöydät ja seinät..aivan kaikki. Sen jälkeen huristeltiin Isla Incahuasille, joka oli täynnä huikeita jättiläiskaktuksia(yli 12m korkeita), aivan kuin elokuvissa. Saaren laitamilla vetäisimme kevyen kenttälounaan Bolivialaiseen tapaan.
Tämän jälkeen käytiin vielä junien hautausmaalla, mikä sekin oli varsin erikoinen paikka.
Kokemus oli kokonaisuudessaan tajunnanräjäyttävä ja aivan kuin toisesta maailmasta. Kannatti ehdottomasti vaivautua tänne asti, sillä tämä oli todella satumainen ja epätodellinen paikka maailmassa. Taas yksi niistä paikoista, joita on vaikea sanoin kuvailla, mutta ehkä kuvat auttavat kertomaan.

 suola-hotelli

laama-pitsaa kvinoa-pohjalla

Koko päivän retken jälkeen ei päästy suihkuun, koska koko Uyunin kylässä ei tullut vettä. Kovan tuulen vuoksi myöskään netti-yhteydet eivät toimineet. Puhelin-signaalithan ovat meiltä olleet poissa koko Bolivian reissun aikana, joten jos joku on laittanut meille tekstiviestiä, niin ei olla saatu luettua. Sähköpostilla saa kiinni parhaiten.

-E&J