Tunnelmia viikko kotiinpaluun jälkeen

Ollaan ehditty hiukan kelailla tehtyä reissua, vaikka ei tässä mitään kuvia ole ehtinyt vielä läpi käymään...niitä kun on useita tuhansia. Vaikeaa on myös poimia kohokohtia reissulta, jossa tapahtui niin paljon kaikkea. Seikkailuun lähdettiin, sellainen todellakin saatiin ja monia kivoja kokemuksia rikkaampana nyt kirjoitellaan tätä juttua kotisohvalta. Monia hauskoja yksityiskohtia ei edes muista tässä suoraan, ja siksi pitääkin alkaa kohta verestämään muistia noilla kuvilla. Jotain mieleenpainuvimpia juttuja tapaamiemme ihmisten lisäksi olivat ainakin kävelyt Ubudin riisipelloilla, Suuren Valliriutan vedenalainen maailma, huoleton hengailu rannoilla, Uyunin suola-aavikko, monet kivat ja persoonalliset kahvilat, Uuden-Seelannin luonto sekä road-trippailu ja Machu Picchu Perussa. Sekä tietysti tandem-laskuvarjohyppy, joka jäi mieleen, koska se oli jotain aivan uutta ja ennenkokematonta. Sellainen adrenaliini-piikki saisi kenet tahansa haltioitumaan.

Meiltä on monesti kysytty, että ryöstettiinkö teidät reissussa tai koitteko vastaavaa uhkaa. Kaipa se on vähän sama, kuin jos ralleihin mennään odottamaan kaatoja, niin jotkut ryöstö-jutut olisivat meheviä, mutta ei meitä kyllä ryöstetty, vaan ihmiset olivat jokapuolella todella mukavia. Meheviä juttuja silti kyllä riittää. Maailma on oikeasti kiva paikka ja ihmiset ystävällisiä. Maailma tuntuu jokaisen reissun jälkeen astetta pienemmältä paikalta ja samalla maailmankatsomus avartuu. Kliseistä, mutta niin totta.

Tällainen pidempi reissu on siinä mielessä paljon antoisampi, koska siinä pääsee ihan eri tavalla reissufiilikseen. Hostelleissa sitä pääsee reissareiden kanssa juttuun paljon luontevammin kuin parin viikon reissulla. Ja tällaisessa ehtii elämään sitä paikallista elämää eikä tekemään ainoastaan kaikkia turisti-juttuja.

Kuten jo aiemmin todettua, niin säiden puolesta reissumme meni aivan yli odotusten. Ollaan vähän tsekkailtu uutisia käymistämme paikoista ja onneksi oltiin reissussa ennen näitä tapahtumia.
Esimerkiksi Valparaisossa oli jossain vaiheessa iso maanjäristys, jonka vuoksi tsunami-varoituksia annettiin Japanissa asti. Tällä hetkellä Valparaisossa on valloillaan suuri tulipalo, jonka vuoksi tuhansia asukkaita on evakuoitu. Hurjia kuvia löytyy maikkarin sivuilta.
Vuosikausiin voimakkain hirmumyrsky on Iltiksen mukaan iskemässä Cairnsiin.

Uumoiltiin jo ennen reissun loppua, että kotiin päästyämme tehtäisiin jotain hyvää ruokaa, ja niin on totisesti tehty. Ollaan tehty ihan perinteistä suomalaista kotiruokaa kuten Karjalanpaistia ja pottumuussia sekä kokeiltu erilaisia vaikutteita reissusta kuten Mie Goreng -tyyppistä kanapastaa ja kaurapuuroakin maustettiin Bolivialaisesta kahvilasta lainatuilla vinkeillä. Jäätelöä on tietty myös tehty jälkkäriksi, nam! :)

Viikko on ollut täynnä (töiden lisäksi) monenlaista toimintaa ja viikon kruunuksi käytiin testaamassa Salon uusin ravintola Splizzeria. Paikkahan oli todella kiva, siellä oli hyvä ja uusi konsepti! Mukava myös saada tähän kylään jotain muita pikaruokaloita kuin vain kebabbiloita. Sen jälkeen käytiin vielä katsomassa Noah. Jäi silloin Sydneyssä harmittamaan, kun sitä siellä vasta mainostettiin. Olisi nimittäin ollut hienoa käydä katsomassa joku tällainen kunnon efekti-elokuva IMAX-teatterissa.

Huippuviikko takana ja vaikka onkin ollut kiireistä, niin silti on ollut mukavaa, kun ollaan nähty kaikenikäisiä ystäviä. Ihmiset, joita tapaat tai joiden kanssa kuljet, tekevät matkasta ikimuistoisen. Niin se on myös muutenkin elämässä.

-E&J

Home Sweet Home!

Me blogin kirjoituksen ensikertalaiset olemme juuri laskeutuneet Helsingin lentokentälle. Kopattiin rinkkamme hihnalta kuten niin monta kertaa aiemmin. Matkatavaramme tulivat siis joka kerta kerralla perille. Olisimme saaneet molemmat kuljettaa käsimatkatavaroiden lisäksi kahta laukkua ruumassa (2x23 kg), mutta laitoimme ruumaan vain rinkkamme lentopusseineen. Mitään ei lähetetty matkan varrelta kotiin, ja rinkan paino pysyi molemmilla koko matkan ajan n. 20 kilossa. Jonkun verran tavaraa kyllä jäi matkan varrelle.

Toivottavasti olette jaksaneet lukea näitä juttuja aina tänne asti. Lennettyjä kilometrejä on nyt takana yli 28 tuhatta mailia(eli yli 45.000 km), joten läiskitään ilmoille päivitys tämänhetkisistä fiiliksistä.

Reissun alussa näkemämme tähdenlento antoi meille todellakin suotuisat säät. Säähän ei itse pysty vaikuttamaan, mutta on sillä kuitenkin paljon merkitystä. Me saimme onneksi nauttia lähes koko reissun aurinkoisista ja hyvistä keleistä. Monet jutut (esim. veneretket, vaellus, MP) eivät olisi edes huonossa säässä onnistuneet.
Kuljimme onnellisten tähtien alla myös terveyden suhteen, kuten jo edellisessä osiossa tuli mainittua.

Näimme paljon mukavia ihmisiä, sekä paikallisia että muita reissareita. Tapasimme tietysti Emman ja Scottin, mikä oli mahtavaa. Joka paikassa meille oltiin ystävällisiä. Tapasimme iloisia ihmisiä ja vaikka monet elivät suuressa köyhyydessä, se ei heidän avuliaisuuttaan tai elämäniloaan haitannut. Meitä ei tietääksemme huijattu pahasti kertaakaan, emmekä missään kohtaa tunteneet oloamme turvattomaksi. Suurilta vastoinkäymisiltä myös vältyttiin, mitä nyt nuo protestit tuolla Etelä-Amerikassa haittasivat matkantekoa, mutta se kuuluu heidän kulttuuriinsa ja tulipahan sellainenkin nyt koettua.

Jarno vastasi hyvin pitkälti reissun suunnittelusta ja näin jälkikäteen voidaan todeta reissun aikataulun/kohteiden menneen täysin nappiin. Erja pääsi ensimmäistä kertaa kokemaan Aasian ihmeitä, näimme kaksi täysin erilaista puolta molemmille uudesta mantereesta, Australiasta. Olemme nyt kolunneet Latinalaista-Amerikkaa paljon. Tapasimme matkalla siis kivoja ihmisiä sekä näimme/koimme monia maailman suuria ja pieniä ihmeitä. Maailma on todella hieno paikka ja tämä oli hauska seikkailu, mutta nyt on upeata palata Suomeen touhuamaan taas tuttuihin kuvioihin, ja pian taas suunnittelemaan uusia reissuja! Joidenkin mielestä reissumme kesto saattaa tuntua pitkältä ajalta, ja toisten mielestä kuljettuun matkaan nähden liian lyhyeltä. Meidän mielestämme sekä reitti että siihen käytetty aika olivat molemmat onnistuneita, ja se on tärkeintä. Etukäteen asioiden suunnittelu reissaamisessa kannattaa, mutta ei liikaa, jotta ei tapa luovuutta. Tapoja on tietysti monenlaisia ja tämä oli tällä kertaa meidän. Yksi suuri haave on nyt toteutunut.

Kotona aiomme kaivaa kameroidemme muistikortteja ja ehkäpä lisätä tänne vielä muutaman ekstra-kuvan.
Ja ehkäpä käymme myös läpi muistiinpanoja ja tsekkaamme mitä tämä lysti kokonaisuudessaan maksoi, ja tietysti jaamme sen tänne.

Kaikki kliseet matkustamisesta tuntuvat juuri nyt niin todelta, sillä vaikka reissaaminen onkin hienoa, on kotimatka kuitenkin aina se paras matka. On vain lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.

Matkustaminen kannattaa aina!

-E&J

Madrid

Madrid on todella eläväinen ja arkkitehtuuriltaan kaunis kaupunki. Olimme ajatelleet tämän muutaman päivän stopin viimeiseksi rentoutumiseksi ennen paluuta Suomeen ja siihen tämä sopi oikein hyvin.
Terveyden puolesta reissumme on tähän asti ollut täydellistä ja pahimmat vaivat ovat varmaankin olleet rakot jaloissa ja korkeasta ilmanalasta johtunut päänsärky. Helpolla ollaan siis päästy, eikä lääkelaukkua ole juurikaan tarvinnut availla. Mutta toisin kävi, kun saavuttiin Espanjaan. Molemmat saivat kesyn vatsashokin ja toisena päivänä tapasten ja viinien sijaan maistuikin paremmin Imodium ja jäätelöt.

Ja koska suunnitelmat ovat monesti tällä reissulla muuttuneet, niin kävi nytkin. Koska ruoka/juoma ei oikein millään maistunut ja koska kuulimme persaukisten puolituntisesta, niin löysimme itsemme sulovileeneinä kuitenkin pällistelemässä Dalin, Goyan, Rembrandtin, Rubensin ja Picasson maalauksia Reina Sofiassa.

Onneksi vatsatauti kuitenkin talttui lopulta helposti ja melko nopeasti, niin päästiin kuitenkin nauttimaan vielä espanjalaisesta keittöstäkin ihan huolella. Vietimme aikaa Madridin keväisillä terasseilla ja hengailimme kaikilla aukioilla. Kiva kaupunki!

 Sponge Bob

 Rubens

Salvador Dali

 Jos Jacques Cousteau tiesi parhaat sukellus-mestat, niin vastaavasti Hemingway tiesi kivat kuppilat. Tämä Cerveceria Alemana oli aikoinaan Hemingwayn kantapaikka, ja edelleen mainio pubi.

 Plaza Santa Ana

-E&J

Mitä ollaan kaipailtu Suomesta?

Ollaan sen verran pitkään oltu reissussa, että monenlaisia asioita on ikävä. Tässä pitkään pelkkää vaaleaa pullamössö-leipää syöneenä on alkanut tehdä mieli kunnon ruisleipää sekä tietysti myös kaikkea muuta suomalaista perusruokaa. Toisaalta täältä on saatu monia hienoja ideoita, ja odotetaankin innolla, että päästään kohta taas itse kokkailemaan.
 Suomesta kaipaillaan tietysti myös Makea, ystäviä, kunnon vessaa ja suihkua sekä tietysti omaa sänkyä. Ja sellaista meininkiä, että asioiden toimivuuteen voi luottaa. Ei pitäisi menettää hermojaan, jos se digiboksi nyt vähän temppuilee, sillä varsinkin Etelä-Amerikassa on vaikea luottaa, että mikään oikeasti toimii kuin ajatus. Eikä se VR ihan oikeasti niin pahasti myöhästele. Mutta kun on hyvään tottunut ja jostain pitää aina valittaa, niin ymmärtäähän sen. Tällaisella reissulla sitä saa asioihin kuitenkin aina perspektiiviä. Toivottavasti sen muistaisi myös ainakin muutaman viikon reissun jälkeen :)

Ja hyvät ihmiset arvostakaa sitä suihkua, joka teillä jokaisella siellä kotona on. Olisi ollut hienoa, kun olisi tehnyt kollaasin tälläkin reissulla koetuista suihku/wc -tiloista. Jestas, millaisia paikkoja. Suomesta on ikävä sitä, että siellä suihkusta vesi tulee kunnon paineella toisin kuin useimmissa hostelleissa. Saattaa kuulostaa pieneltä jutulta, mutta koittakaapa muutama päivä pestä itsenne vain sellaisella pienellä vesinorolla. Useimmiten tulee vain pari tippaa ja joskus vähän paremmin, mutta kunnon painetta on turha toivoa. Lisäksi jossain paikoissa (Bali) suihkusta voi tulla suolaista merivettä tai sadevettä ja joskus suihkussa voi olla kaverina torakka tai lisko. Myöskin lämmin vesi on aina ylimääräistä plussaa. Jossain paremmissa maissa joutuu siitäkin tosin erikseen maksamaan, kuten esim. Uudessa-Seelannissa poletilla sai lämmintä vettä pariksi minuutiksi. Eihän se haittaa lämpimään aikaan kylpeä kylmällä vedellä, mutta esim. Andeilla se oli ikävää. Ja veden lämmitys tapahtuu monesti mitä ihmeellisimmin virityksin, tarkkana saa olla ettei saa mitään sähköiskua. Ja homeentuoksu köyhimmissä maissa on melkoinen selviö. Ikävää on se, jos sitä on selkeästi näkyvillä ja siksi huone olisikin hyvä tarkistaa kunnolla ennen majoittumista.

Käsittämättömän likaisia huusseja on maailmalla ja niiden käytöstäkin joutuu silti hyvin usein maksamaan, ja onkin outoa, että joku vielä kehtaa sellaisista rahaa pyytää. Sama pätee niin vessoihin kuin suihkukoppeihinkin, jotka ovat yleisesti ottaen hyvin ahtaita. Trainspottingin vessakohtaus oli vielä pientä, kun muistelee tämänkin reissun pahimpia. Paperia tai muovista istuinta on aivan turha odottaa. Pitää olla kiitollinen, jos lattiat ei lainehdi. Paperia ei tietysti pidä heittää pönttöön ja samalla tukkia koko heidän järjestelmäänsä. Siihen purkkiin täynnä scheisse-papereita pöntön vieressä ei vaan millään tahdo tottua. Kulttuureja on tietysti myös erilasia, ja esim. Aasiassa on monesti vain reikä lattiassa ja huilukuppi vieressä. Oltiin kyllä yllättyneitä, että Balilla ja Lombokilla oli vessojen taso niin majapaikoissa kuin yleisissäkin paikoissa melko hyvä.

Ei tietysti saisi suihku- ja wc-tiloja näin paljon arvostella, koska paikallisilla on yleensä aina asiat huonommin. Eikä tämän ole myöskään tarkoitus olla mikään hienostelijoiden itkuvirsi, tässä nyt oli vain ajatuksia mitä ollaan Suomesta kaipailtu ja mitä ollaan reissussa koettu. Ja nämäkin ovat juuri niitä juttuja, minkä vuoksi reissuun on kiva lähteä; kokemaan kaikkea erilaista :)

 Nähtiin suihkuissa monenlaisia johtovirityksiä, joista tämä todellakin edustaa yhtä siisteimmistä.

Wc:ssä voi olla aivan mitä tahansa. Etelä-Amerikassa oli monesti myös koira WC:ssä kaverina.

Toimintatapojakin on tietysti monia erilaisia :)

-E&J

Futishuumaa Madridissa

Ollaan saavuttu Madridiin. La Pazissa jouduttiin hieman kiertelemään protestien vuoksi, että päästiin lentokentälle, joka on ehdottomasti surkeimpia kenttiä, missä ollaan oltu. Erikoista siellä oli se, että se on -yllätys, yllätys- maailman korkeimmalla oleva lentokenttä (~4100mmpy). Siellä pitääkin ohuen ilman vuoksi olla koneissa erilaisia juttuja kuin normaalisti. Lisäksi tarvitaan normaalia suurempi nopeus, joten kiitorata oli toosi pitkä.

Madridissa sokkailtiin metrolla keskustaan ja Los Amigos -hostelliin. Hyvä sijainti ja hyvä palvelu. Kelpaa!! Ennen reissun alkua meillä oli juttua, että Madridissa sitten otetaan hienommat majoitukset ja muuta, mutta kun on kerran reppureissuun lähdetty, niin eihän sitä voi kesken kaiken ajatusmaailmaa oikein muuttaa. Tämä on kuitenkin erittäin hyvä hostelli keskeisellä sijainnilla, ja täällä kaikki toimii. Onkin outoa taas yhden tuollaisen kehitysmaan jälkeen tottua tällaiseen sivistykseen :)

Täällä Madridissa on vaikka mitä hienoja museoita ja kulttuuri-juttuja mm. Prado ja Reina Sofia. Meillä on kuitenkin selkeä visio. Aiomme skipata kaikki mahdolliset turisti-ansat ja museot. Tarkoitus on keskittyä hyviin tapas-ravintoloihin ja viini-kellareihin :P

 Lago Titicaca näkyi hienosti ilmasta käsin lennolla La Pazista Limaan.

Madridin keskustorilla vilisi keltapaitaisia Borussia Dortmund -faneja.

Kaupungilla oli paljon poliiseja ja futis-faneja, koska vielä samana iltana pelattiin Champions League -puolivälierä Santiago Bernabeulla; Real Madrid vs. Borussia Dortmund. Jarno kävi katsomassa peliä läheisessä La Cerveceria Deportivassa. Huikea meininki! Ja varsinkin, kun Real Madrid vielä voitti ja Cristiano Ronaldo teki ennätysmaalin.

-E&J

Happi loppuu, La Pazissa jälleen

Uyunista tultiin takaisin La Paziin. Juna lähti kello 00:54 vain tunnin myöhässä aikataulusta, oltiin tyytyväisiä. Junassa sai ihan hyvin nukuttua, vaikka kyyti olisi ollut tasaisempaa Särkänniemen vuoristoradassa.
La Paz on kätevästi rakentunut laaksoon. Jos eksyy, niin suuntaa vain alaspäin, jossa on kaupungin ydinkeskusta. La Pazin keskustassa on ihan hyviä ravintoloita, ja niinpä me hieman herkuttelimme viimeisinä päivinä tällä mantereella; käytiin meksikolaisessa, kuubalaisessa, italialaisessa sekä tietysti paikallisissa ravintoloissa. Ekan kerran käytettiin myös oikein room-serviisiä ja tilattiin aamupalaa huoneeseen pilkkahintaan. Nuorehko ruotsalainen nainen on avannut alakertaan mainion Cafe del Mundo -kahvilan, jossa myös muutaman kerran käväistiin.

Aktiiviselle reppureissulle kun on lähdetty, niin ei jääty Uyunin retken jälkeen laakereille lepäämään vaan käväistiin katsomassa Bolivialaista Cholitas Wrestlingiä. Siellä oli hillitön meininki, vaikka ei mitään wrestlingin ystäviä pahemmin ollakaan. Hauskaa oli kuitenkin katsoa, kun nuo bolivialais-mamastit järjestivät siellä kunnon shown, johon osallistuivat sekä paikalliset että turistit ihan kympillä.
Ajeltiin myös taksilla käymään kuun laaksossa, joka sijaitsee ihan tässä lähellä kaupunkia. Erikoisia muodostelmia, johon ei kuitenkaan ihan täysillä jaksettu syttyä.

 Cholitas - Bolivian Wrestling

 Valle de Luna - Kuun laakso

 Seeprat ohjailivat liikennettä

 Paikallisen TV-ohjelman kuvaukset

 La Paz illalla

Täällä on viime päivinä pyssyt paukkuneet paljon päivin öin. Aluksi luultiin, että täällä on jotkut karnevaalit meneillään. Paikallisten kanssa jutustellessa asian oikea luonne kuitenkin selvisi, ja täällä on siis taas jotain protesteja, jotka ovat jo vaatineet kuolonuhrejakin. Ovat tietysti myös sulkeneet teitä. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin, ja päästään lentokentälle ajoissa ja kirjoitetaan seuraava päivitys Madridista, Espanjasta.

-E&J

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!!

Salar de Uyuni on maailman suurin suola-autiomaa. Se on varmaan yksi eristyneimmistä paikoista tällä pallolla. La Pazista piti ensin piti ottaa paikallisbussi Oruroon, josta lähdettiin junalla kohti Uyunia. Ollaankin muuten matkustettu tällä reissulla kaikissa maissa junalla, missä se vaan on ollut mahdollista (Balilla ei ollut). Junamatkustaminen on molempien mielestä mukava tapa vaihtaa maisemaa. Ne ovat luotettavia jopa tällaisissa kehitysmaissa.
Bussi Oruroon kulki kauniissa Andien maisemissa. Bussin ikkunat olivat vaan niin likaiset, ettei kuvia pahemmin siltä reissulta ole. Kuvien ottaminen on muutenkin kyllä vähentynyt melkoisesti verrattuna reissun alkuun. Oruro oli melkoinen aavekaupunki, ehkä pahin missä ollaan oltu. Luultiin aluksi, ettei siellä asu kukaan, koska kaikki talot olivat aivan kesken. Juna olikin tosi siisti ja penkit olivat kuin ykkösluokassa ja muutenkin vaunut olivat todella puhtaat. Alkumatkalla ihastelimme maisemia, kun juna puksutti altiplanolla Andien vuoret ympärillään. Paljon näkyi peltoa laamoineen ja nuhjuisia pikkukyliä, mutta myös hiukan vesistöä, jossa näimme ensimmäiset flamingot :) Loppumatkasta katselimme espanjaksi dubattuja leffoja. Melko pitkä matkustuspäivä, mutta kaikki meni oikein kivasti.
Saavuttiin myöhään illalla pieneen Uyunin kylään. Yövyttiin Piedre Blancan majatalossa. Oltiinkin matkustettu koko päivä, kun kahdeksalta aamulla oltiin lähdetty liikkeelle ja yhdeltätoista illalla päästiin perille.

 Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kierrokselle Uyunin suola-autiomaahan. Matkaan lähdettiin isolla jeepillä, johon ahtautui opas/kuljettaja Jorge Lopezin ja meidän lisäksi kolme ecuadorilaista sekä kaksi bolivialaista. Retken järjestäjä oli Al Extremo Tours. Oltiin luettu paljon huonoja kokemuksia monista firmoista, joiden kuljettajat ovat päissään ja autot rikkinäisiä, mutta tällä firmalla ainakin oli kaikki kunnossa.
Siis aivan käsittämättömän hieno reissu. Alkuun ihmeteltiin suolamuodostelmia ja ajeltiin ympäri maailman suurinta suola-aavikkoa. Käytiin myös hotellissa, joka oli tehty kokonaan suolasta. Siis penkit, pöydät ja seinät..aivan kaikki. Sen jälkeen huristeltiin Isla Incahuasille, joka oli täynnä huikeita jättiläiskaktuksia(yli 12m korkeita), aivan kuin elokuvissa. Saaren laitamilla vetäisimme kevyen kenttälounaan Bolivialaiseen tapaan.
Tämän jälkeen käytiin vielä junien hautausmaalla, mikä sekin oli varsin erikoinen paikka.
Kokemus oli kokonaisuudessaan tajunnanräjäyttävä ja aivan kuin toisesta maailmasta. Kannatti ehdottomasti vaivautua tänne asti, sillä tämä oli todella satumainen ja epätodellinen paikka maailmassa. Taas yksi niistä paikoista, joita on vaikea sanoin kuvailla, mutta ehkä kuvat auttavat kertomaan.

 suola-hotelli

laama-pitsaa kvinoa-pohjalla

Koko päivän retken jälkeen ei päästy suihkuun, koska koko Uyunin kylässä ei tullut vettä. Kovan tuulen vuoksi myöskään netti-yhteydet eivät toimineet. Puhelin-signaalithan ovat meiltä olleet poissa koko Bolivian reissun aikana, joten jos joku on laittanut meille tekstiviestiä, niin ei olla saatu luettua. Sähköpostilla saa kiinni parhaiten.

-E&J